Socktoberfest

Ohhoo, Socktoberfest on küll selline sündmus millele tahan osaleda! Mul nii mitmed sokid tegemata! (Sokifestival leitud Kuduvalt Koeraomanikult).

Socktoberfest on kyllä tapahtuma johon haluan tänä vuonna osallistua! Parempi se on kun kaljan litkiminen (happamat, sanoi Dagmar kun ei Münchenin pääse ajoissa).

Italy

Rimini

Loma

Bollywood meets Hollywood

Snoop Dogg ja Akshay Kumar.

Salma Hayek ja jälkikasvu

Salma Hayekin Valentina-nassikka on niin syötävän näköinen että jopa minunlainen vauvakammoinen alkaa kiljua ihastuksesta.

Hei kaikki, pitkästä aikaa

Kas, minä olen hyljeksinyt tätä blogia. Tai no, jos myönnetään niin paljon että olen kirjoitellut salaa, vain ihan itselle. Ja viime aikoina en edes sitä. Mutta Helear kysyi siitä paastosta joten siitä raportti.

Paasto onnistui täysin ja vaikka olen palannut joihinkin vanhoihin tapoihin niin toisista tavoista olen luopunut näköjään melko helposti. Kahvia ja limua nautin paaston aikana vain kolmena-neljänä kertana ja tämänhän sallin jo itselleni etukäteen. En todellakaan olisi selvinnyt asennuskeikoista ilman hotelliaamiaisen kahvia.

Mutta paaston aikana ja sen jälkeen en ole juonut kahvia  kertaakaan ja sen sijaan olen siirtynyt erilaisiin teesekoituksiin. Juon ne jopa ilman sokeria tai hunajaa. Automaattikahvia (jota joutui juomaan kaakaon kanssa puoliksi koska se oli niin pahaa) en ole palanut lainkaan. Kotona en ole kahvia juonut vuosiin joten ainoa kahvinjuontini tapahtuu silloin harvoin kun satun Waynes Coffeen tai Robertsin läheisyyteen.

Limunjuontilakkoni piti myös koko paaston ajan. Kotiin en ostanut pulloakaan ja itse limsaa join kerran leffassa. Mutta pääsiäisenä palasin täysin pepsiaddiktiksi. Limun voimilla tälläkin hetkellä teen asennusta. Mutta sallin itselleni tämän paheen ja olen paaston jäljiltä ainakin yhdessä asiassa viisaampi. Tiedän nyt että voin hyvin elää ilman pepsia ja enää en lähde kauppaan kaatosateessa vain koska tajuan että aamuksi ei ole limua. Huomasin myös että ruokahalujani oli ehkä helpompi hallita kun en juonut pepsiä (aspartaamin puute varmaan vaikuttaa?).

Seuraavaan päivitykseen saattaa taas mennä kuukausia sillä ensi viikolla olen menossa muutaman viikon lomamatkalle.

Truly, the world is the mollusc of your choice…

Otsikko on varastettu Terry Pratchetilta.  Tänään minusta oikeasti tuntuu että elämä menee eteenpäin. Siis ihan tuiki tavallinen päivä, mutta vihdoinkin olen reilun 3 viikon flunssaputken jälkeen palautunut normaaliin. Ei enää nuhaa, yskää, korvasärkyä eikä kehnoa oloa, ei edes hieman. Kävin jopa  4 viikon tauon jälkeen joogassa ja sain sieltä sellaisen energialatauksen että jaksaa vähän aikaa eteenpäin.

Ja illalla tulee Tudors, siinä on Jonathan Rhys Meyers jolla on niin kamalat ja ihanat silmät. Hullu kuningas Henry pitäisi onnistua Jonathanilta ihan mainiosti :)

Overdose at Christmas and give it up for Lent

Aion luopua kofeiinista paaston ajaksi. Tänäänhän on laskiainen ja huomenna alkaa paaston aika joka kestää pitkään perjantaihin asti, eli 40 päivää. Sunnuntaita ei lasketa paastoon kuuluvaksi. Olen pitkään ihaillut ihmisiä jotka luopuvat paaston ajaksi vaikka lihansyönnistä ja ajatellut että voisi itsekin luopua jostain. Ja koska olen totaalisen addiktoitunut Pepsi Maxiin joten se, limut yleensä sekä kofeeini, ovat minulle tarpeeksi haasteellisia. Lisäksi olen tajusin just hiljattain kuinka paljon kaloreita esimerkiksi lattessa on :-0 Olen kypsytellyt tätä ajatusta jo usemman kuukauden ja nyt sen julistan tässä kaikille kolmelle lukijalleni. Jos sorrun niin myönnän sen myös tässä samassa mediassa.

Pelin säännöt:

- ei limuja, kahvia mutta tee on sallittu. Mikäli löydän Helsingistä kohtuullisen yrttiteevalikoiman niin luovun teestäkin.
- 6 sallittua lipsumispäivää. Päivien ajankohdan voin itse määritellä.

Joku kuitenkin kohta kysyy miksi. No koska elän yltäkylläisyyden ja ylikulutuksen yhteiskunnassa ja olisi terveellista olla kuluttamatta ja nauttimatta edes jotain joskus. Voi tuntua ehkä vähäpätöiseltä jonkun mielestä mutta mitä sitten. Alku se on pienikin alku.

Loobumisest

Viimased nädalad olen pürginud loobuda. Anda ära, loobuda erinevatest asjadest. Riietest mida ma ei kasuta, internetis istumise kombest, viitsimatusest, kehakaalust, korralagedusest. Asjadest loobumine tundub olevat kerge, vaatan aga riiuli läbi ja sorteerin välja asjad mida ma ei vaja ja panen eraldi. Laiskusest loobumine on ka üllatavalt lihtne olnud, vaatan-loen oma uudised ja netilehed läbi ja kui taban end mõttelt et midagi uut ei ole siis tõusen püsti ja tegelen millegiga. Koristan, triigin või pesen kööki. Aga kaalust alla ma ei ole saanud, kuigi olen söönud napimalt. Veelgi peaks millestki loobuma – aga tundub et keha hoiab endast kinni.

Aga miks ma pole valmis loobuma söögist? Et mõtegi millegi loobumisest tekitab kurbuse ja enesehaletsuse? Kui ma kaalu jälgin siis alati purjetan sama kari otsa, selle asemel et loobuda millestki ma toon asemele hunniku midagi muud, kuigi tervislikku aga siiski midagi ülemäärast. Ma ei suuda ära jätta õhtusi võileibu aga võtan neile lisaks kaalika ja porgandi või hoopiski klaasi keefiri. Ja keeran oma kõhu nässu millegi ekstra imeliku asjaga (eilne kalamarjaõgimine näiteks) ja siis parandan ma oma vaevavat kõhtu millegi teise söögiga. Ja ometi suudan ma olla söömata vajaduse korral, ilma suuremat nälga tundmata, miks ma siis vajan õhtust nosimist ja söömist? Mis ma sellega saavutan, ja miks ma ei suuda sellest loobuda?

Olen kirja -asana

En tiedä onko tämä oikea asana vai oliko se pilatesliike mikä meille eilen joogatunnilla opetettiin mutta jotenkin se liike oli niin ihana ja mä samaistuin siihen ihan kamalan paljon. Kirjoitan sen tänne muistiin.

Makaa oikealla kyljellä, polvet koukussa niin että kädet ovat ristissä pään takana ja käsivarret korvia vasten.
- Vie sisäänhengityksellä vasen kyynärpää toiselle puolelle lattiaan niin että lapaluut kääntyvät lattiaan. Olet kuin kirja joka avaa kantensa.
- Hengitä ulos ja rentouta lihakset
- Hengitä sisään ja venytä kyynärvarsia vielä pidemmälle.
- Hengitä ulos ja sulje kannet – vie vasen kyynärvarsi takaisin oikean luo. Toista alusta niin monta kertaa kun haluat.
Tee sama harjoitus myös toiselle kyljelle.

Hakkan vist haigeks jääma

Ma olen nii tubliks läinud et mul on vist mingi viga. Iga õhtu kui töölt tulen ei kukutagi ma oma liha ja konte söögitaldrikuga arvuti ette vaid kõigepealt koristan elamise ilusaks ja alles siis lasen ennast lõdvaks. Ja äsja, täiesti vabatahtlikult ja  ilma mingisuguse sunnita triikisin ära kõik triikimist vajavad asjad. Ja mul ei olegi nagu vaja midagi targemat teha, niisama huvi pärast triikisin!

*läheb psühhiaatri juurde*

Prügimajandusest Helsingis

Räägin siis ka minagi – Helsingi kesklinna kortermajas käib prügimajandus järgmiselt:

Meil on kraanikausi all prügisahtel, kui välja tõmbad siis tuleb riiul kuhu on pandud kaks väiksemat ja üks suurem ämber.  Ühes väikses on tavaline prügi, teises on kompostjäätmed. Kompostjäätmete kastis on kogujaks paberkott mida saab osta absoluutselt igast toidupoest. Kolmandasse ja kõige suuremasse kasti korjan pudelid/õllepurgid ja tühjad klaaspurgid ja plekktopsid. Kompost- ehk biojäätmetesse tohib panna kõik toidujäätmed ja toa- ja lõikelilled Lisaks tohib sinna panna väikeses koguses pappi, kuivaineks. Näiteks munakarbid ja vetsupaberirullid v6ib tükkideks rebida ja komposti panna.  Ma rebingi päris paljud papist pakendid sinna puruks, siis ei hakka kompost vettima ega haisema. Kompostikarbi põhjas on mul ainuke ajaleht mis koju käib – Kirkko ja kaupunki. Seda keegi ei loe (koju tuleb kõikidele evlut kiriku liikmetele) aga komposti l6hna ja niiskust endasse koguma on just sobiv. Paberi ja ajalehtede jaoks oli mul enne esikus kapis üks paberkott (selline millega toitu poest saab tuua) kuhu korjasin uksest tulnud reklaami (meil tuleb post ukse postiluugist). Kuna mul sai paberiveost küllalt siis installeerisin uksele sildi “Ei mainoksia” ja nüüd tuleb ainult tellitud posti ja need jagan sinna-tänna mööda korterit laiali. Arved kapiservale, ajakirjad oma lauale jne. Korra nädalas kui suur koristuspäev tuleb siis korjan need sealt siis kokku ja kõik muu prügi ka misiganes kodust leidub. Ja siis prügi viima!

Meie kortermaja taga on ka lukustatud prügimaja. Seal on eraldi kastid paberi jaoks, komposti jaoks, purkide jaoks (piima, ja muud tetrapakendid), papi jaoks ja muidugi ka tavaprügile. Sinna ma viin sodi alati kui sodi viimise tuju on. Pandiga pudelid viin poodi tagasi siis kui poodi lähen. Alko pudelid mida saab ainolt Alkode juurde viia (st kõik muud peale tavaliste õllepudelite ja -purkide) pole minu jaoks mure sest kodulähedane S-Market ongi kohe Alko kõrval. Sellega saan siis suurema osa prügist tavaliste rutiinidega ja lihtsalt lahti. Järgi jääb natuke keerulisem prügi.

Tühjad klaaspurgid ja muu klaasistaffi mis pandiga pole viin paari kvartali kaugusele klaasikogumistünnidesse.  Metalli viin hoopis teises suunas paari kvartali kaugusele tünni. Kui viitsin. Eriti mul metalli ei tule niiet tavaliselt viskan purgikaaned niisama seguprahi sekka, kui metallist potsikuid tuleb siis kogun eraldi ja viin kui sinna kanti asja on. Niiet klaasi- ja metalliprügi majandan siis kui see kolmas prügikast hakkab ruumi võtma. Umbes korra kuus viin.

Mis siis üle jääb? Patareid? need on mul kotikeses ja siis nii korra aastas viin kuhugi. Kuhu juhtub, kaubanduskeskuste juures on kohad kuhu saab viia. Kasutatud riided-kingad annan ämmale, see ärib kirbuturul maha. Kui ei viitsi ämmale viia siis viin UFFi kasti. Katkised viskan minema. Vana mööbli oleme viinud taaskasutuskeskusesse. Sinna viisin ka tohutult kasutuskõlblikku kraami kui mehega kokku kolisime ja kõike asju topelt oli. Telekas kui katki läks siis viisime linna jäätmetekäsitluskeskusesse, nagu ka poolikud värvipotsikud ja remondist üle jäänud kraami. Neid sai sinna tasuta anda. Midagi muud olen sinna veel viinud aga praegu ei tule meelde.

Sebimist ja viitsimist muidugi see prügimajandus vajab aga näiteks toidujäätmete eraldi kogumine on väga mõttekas ja praktiline kasvõi selle pärast et siis ei hakka prügi köögis haisema. Ilmselt selle pärast et kuivend imeb lõhna ja niiskuse enda sisse. Ainuke mida oma prügimajanduses peaksin parandama oleks see tetrapakendite eraldi prügitamine, nüüd on asi jäänud viitsimise ja ruumipuuduse taha. Eestis toimuv kõlab osaliselt absurdselt (piimakilede pesemine?) ja osaliselt vingumise/viitsimatuse moodi. Küsimus on ka muidugi kas prügimäed on valmis näiteks kogu Eesti komposti vastu võtmiseks, näiteks Helsingi linna alal osa kompostjäätemetest läheb tavalisele prügimäele sest k6ike ei suudeta ära käsitleda. Aga kokku kogutakse ikkagi selle pärast et juurutada inimestele sisse harjumust seda eraldi koguda.  Üleüldiselt proovin endale mingit üleliigset kraami mitte hankida, ja võimalikult vähe prügi toota.

Ah jaa, selle unustasin veel mainida et vanad tabletid-rohud viin apteeki.

Nokia ropes in Shah Rukh Khan to keep market lead

Faced with aggressive consumer brand rivalry in a growing but cut-throat market, Finnish handset giant has roped in the King of Bollywood, Shah Rukh Khan, to make sure that it keeps the market share lead.

With a 75 per cent share in the market, Nokia has a lot to defend against rivals such as Motorola and Sony Ericsson, who have their own Bollywood models in Abhishek Bachchan and Hrithik Roshan, respectively.

In a television commercial set to go on air this week, Khan, who is way above the other two stars, is driving a not-so-subtle message that Nokia is an alternative to landlines, hoping to associate the Finnish brand with mobile telephony itself as a generic phenomenon.

This comes amidst a general trend that increasingly, more callers favour cellphones over landlines in the US – something that could spread across the world.

“Nokia was the undisputed leader of cellphones in India until a while back and they are still leading but people are taking a fancy to other brands as well. The market is opening up very fast and one needs to have a brand that can have affinity with people across categories – man, woman, young or old. Shah Rukh Khan is neither a bachha nor an oldie and can reach out to people across age groups,” Santosh Sood, independent marketing consultant told Hindustan Times.

With a younger generation willing to explore alternative options, it is a tough call for Nokia to stay ahead in a market which it has dominated for 13 years.

“Shah Rukh Khan represents youth, he is trendy and also tech savvy. He has been a Nokia user for the last ten years and hence, this association,” Devinder Kishore, Director Marketing, Nokia India told Hindustan Times. Not disclosing the ad spend that the company is going to invest into this campaign, Kishore added that the TVC would be followed by outdoor and prints ads later.

However, Khan is not yet the official brand ambassador for Nokia – a relationship that the company has left open.

The ad has been directed by Pradeep Sarkar, who directed recent movies like Parineeta and Laga Chunari Me Daag. Previous Nokia ads were more product specific and thematic and of course, without a celebrity.

The ad shows Shah Rukh in various acts of life, on and off the sets, trying to manage work, life balance, with Nokia being the device that connects it all up.

Mainos löytyy tästä linkistä!

*odottaa SRK:ta Suomeen käymään*

Vihreän timantin metsästys – täydellinen masala-elokuva

Romancing the Stone on yksi lapsuuden lempielokuvistani jota katsoin kymmeniä kertoja videolta. Se oli ensimmäisiä elokuvia mitä uusilla Suomesta tuoduilla videoillamme nauhoitimme Mtv3:sta 80-luvun lopulla. Osaan sen ja melkein koko dialogin ulkoa. Tallensin elokuvan Subtv:ltä muutama viikko sitten ja eilen katsottiin se uudestaan. Nyt aikuisena elokuvan näki ihan eri silmin mutta tosin kuin moni muu lapsuuden elokuvista tämä elokuva ei ole menettänyt mitään. Ja lisäksi tajusin vielä – Vihreän timantin metsästys on täydellinen masala-elokuva. Siinä on sopivasti komediaa, toimintaa ja romantiikkaa. Siinä on jopa tanssikohtaus ja Michael Douglaksen valkoinen, rinnan paljastava valkoinen paita sopisi hyvin bw-sankareillekin. Siis silloin kuin se oli vielä puhdas :)

Juttuja mitä en tajunnut penskana (olin varmaan puusilmä/en ymmärtänyt suomenkielistä tekstitystä täydellisesti ja tietysti koska olin nuori ja naivi):
- että elokuvan alku (Joanin kirjan loppu) on parodia romanttisista kirjoista joita itsekin nuorempana nielin
- että se oli Jackin auto minkä kanssa bussi kolaroi
- ne polttaa pilveä – ainakin nuotiossa
- että Juan on huumekeisari
- mitä muuten Joanin siskon edesmennyt mies teki? Ja sisko kävi muuten kuumana siihen kidnappaajaan jolla oli krokotiilifetissi – varmaan jonkinnäköinen Stockholm syndrooma.
- vihreä timantti näyttää ihan ylikököltä lasipalalta =)
- OMG LOL Michael Douglas iz HOTT!!!11!!

- Että elokuva on varsinaisesti Joanin kasvutarina. Ja Jack on Joanin unelmien mies, cowboy jota sankaritar haluaa romanttisesti/seksuaalisesti mutta ei varsinaisesti tarvitse selviytyäkseen. Elokuvan lopussa Joan pystyy pelastamaan itse itsensä ja seksikäs Michael Douglas tulee bonuksena.

Cats Lahden kaupunginteatterissa

Cats oli ihan kelpo suomalaiseksi produktioksi. Kaikki asiat olivat kohdallaan, mutta kotimaisista esityksistä aina sitä jää sellainen maku että on vähän kotikutoista. Ei pahalla tavalla, koska esitys oli todella hieno ja viihdyttävä, mutta täydellistä kymppiä en kuitenkaan anna. Eniten pisteitä tiputtaa suomeksi laulaminen. Mutta viihdyttävää oli ja laulajat-tanssijat ansaitsevat kyllä kehut.

Facebook stalkkausta, eli maailma on pieni

Ensin stalkkaat (=katsot ystävälistaa) Facebookista naapuripoikaa josta tiedät että se on jollain asteella poikaystäväsi sukulainen (anoppiehdokas kertoi), huomaat että naapuripoikasi tuntee sun lukion luokkakaverin. Se miten naapuripojan sukulaisuussuhde selvisi on ihan oma tarinasi.

Sitten sä stalkkaat sitä löydettyä luokkakaveria  ja löydät naisen jolla on englantilainen nimi. Ajattelet että hän voisi olla englantilaisen työkaverin tuttu mutta kyseinen nainen onkin aivan eri tuttavasi ystävä.

Sitten huomaat että ystäväsi on mennyt naimisiin ja tiedottaa sitä Facebookissa.  Facebook on ihana <3

Meidän sisäpihalla asuu kaneja.

Meidän taloyhtiön sisäpihan kukkaistutuksissa asuu kanipopulaatio. Kun viime talvena näin pikkuriikkiset kaninjäljet parkkipaikalla lumessa niin luulin vaan sekoilevani. Kevään taloyhtiön kokouksessa kanikysymys oli eniten mielenkiintoa nostattava aihe. Mummojen mielestä kanit pitää häätää pois, ja joku mummoista tiesikin että on olemassa yritys joka tulee pyytää kanit pois mutta ei tapa niitä. Minäkin tiedän tuon yhtiön – Antipesto.

Tänä syksynä kaninjälkiä on näkynyt useammin ja olen itse kanitkin nähnyt. Erään kerran  yksi istui kesellä parkkipaikkaa ja lähti oikein laiskasti luikkien karkuun. Kaneja on nähty myös Siltasaaren rannoilla laumoittain ja kuulemma ihan koirapuistoissa asti.

The Namesake

Saaga Amerikkaan muuttaneesta intialaisesta perheestä. Elokuva on kaunis, rauhallinen vaikka onkin kipeä omalla tavalla. Mira Nair tekee elokuviaan sydämellä ja rakkaudella ja se aina myös näkyy elokuvassa. The Namesake on melkein yhtä ihana elokuva kuin Nairin Monsoon Wedding (mikä on myös näkynyt Suomen tv:sta).

Linkki Wikipediaan.

Nimekaimu näidati ka tänavusel Pöffil, ja ilmselt vaatajatele see meeldis.

East is East

Yksi Lontoon-tuliaisistani. Brittiläisistä elokuvista ei saa ikinä selvää ovatko ne draamaa, komediaa vai tragikomediaa. Tämä taitaa mennä viimeiseen kastiin. Elokuvassa on samaa NRI-Englanti kokemusta kuin nuoruudenaikaisessa suosikkikirjassa Suburban Buddha ja jollain lailla samaa tunnelmaa kuin Wes Andersonin elokuvissa.
Linkki Wikipediaan.

Mistress of Spices

Timepass niinkuin intialaiset sanovat. Kyllähän sitä katsoi mutta ei siitä mitään erikoisempaa saanut irti. Ja jotenkin mua ärsyttävät länsimaiset elokuvat missä valkoinen mies ja “eksoottinen” nainen pariutetaan yhteen. Tarinakaan ei säväyttänyt ja mielestäni Aishwarya Rai ei oikeastaan tee muuta kun on nätti.

Linkki Wikipediaan.