Luettu: Thursday Next kirjat, Jasper Fforde

Luin nyt yhteen putkeen Jasper Fforden Thursday Next kirjat. Kirjoja on yhteensä neljä:

The Eyre Affair
Lost in a Good Book
The Well of Lost Plots
Something Rotten

Kirjojen sankaritar Thursday Next seikkailee maailmassa joka on kovasti 80-luvun tapainen. Siinä on kuitenkin joitakin eroavaisuuksia verrattuna meidän kokemaan aikaan. Krimin sota ei ole koskaan päättynyt, Thursdaylla on itsekloonama dodo lemmikkinä ja paikasta toiseen kuljetaan zeppeliinillä. Ja kirjallisuus on paljon, paljon tärkeämpää kuin mitä voit kuvitella. Thursday on kirjallisuusetisivä. Hänen työ on selvittää mm Shakespearin väärennyksien alkuperää ja muita kirjallisuuteen liittyviä rikoksia. Sarjan ensimmäisessä kirjassa Thursday pääsee kurkistamaan myös itse kirjojen maailmaan pelastaessa Jane Eyrein sankaritarta ja samalla koko kirjan kohtaloa. Sarjan seuraavissa osissa kirjojen maailmassa eli Bookworldissa seikkaillaan sitten enemmänkin. Lukijalle selviää miten kirjat oikeasti syntyvät, ja uskokaa, kirjailija paperin ja kirjoituskoneen kanssa on vain hyvin pieni osa siitä prosessista. Sarjan viimeisessa osassa Thursday palaa normaalimaailmaan mukanaan Hamlet ja sarjan viimeisetkin avonaiset juonet punotaan nätisti yhteen.

Jasper Fforde kirjoitaa rönsyilevästi ja hauskasti, ripotellen sinne-tänne hahmoja ja tapahtumia tunnetuista ja vähemmän tunnetuista kirjoista. Thursday Next -maailma on absurdi mutta silti meille niin tuttu. Ffordea on povattu Douglas Adamsin seuraajakseen ja löysin itsekin heidän huumorista yhtäläisyyksiä: absurdia, terävää mutta silti hyväntahtoista naljailua. Kirjojen lisäksi Jasper Fforden kotisivuilla on runsaasti lisämateriaalia, mm kirjojen päivitykset, poistetut kohtaukset ja making of-lisämateriaalit. Thursday Next -sarja on ehdottomasti parasta luettavaa mitä olen viime vuosina löytänyt. Olen saanut myös monta muuta Jasper Fforde käännynnäistä Helsingin Bookcrossaajista.

Älä osta mitään -päivä huomenna perjantaina

Helsingin ja Tampereen krossaajat osallistuvat paikallisiin Älä osta mitään tapahtumaan. Tuo omat ylimääräiset kirjat Bookcrossing-pöytään ja hae muiden tuomia kirjoja tilalle, ilmaiseksi. Kirjat rekisteröidään paikan päällä ja niiden matkaa ihmiseltä toiselle voit seurata netissä. Kevään Kirjan ja Ruusun päivän vastaava tapahtuma oli menestys!

Katsottu: Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood

Pidin kirjasta enemmän… Ya-Ya..

Katsottu: In her shoes – Lainakengissä

Ihan kelpo raina.

Katsottu: Harry Potter and the Goblet of Fire

Uusin Harry Potter oli taattua laatua. Pelottavampi kuin edelliset ja myöskin vauhdikkaampi. Paljon oli karsittu mutta se ei haitannut minua. Plussia ja miinuksia:

- Kylpykohtaus: pitikö sen olla niin pitkä?
- Mitä hittoa nuo upeat ranskattaret keikistelivät ruokasaliin tultaessa? Niiden olisi pitänyt olla nyrpeämpiä
- Krum oli liian körmy.
- Lohikäärmetaistelu oli typerä ja liian pitkä ja lisäksi pakollinen rakennuksesta roikkuminen plot device oli typerä. Plääh!
- Mitä hittoa siellä labyrintissä tapahtui? Miten se labyrintti muutti ketään?
- Snape puhui hädintuskin kymmentä sanaa :-(
- Jos palkkaatte Ralph Fiennesin niin kait se voisi olla edes tunnistettavissa. Sama koskee Gary Oldmania.

+ Vedenalaiskohtaus oli upea! Samoin bulgarialaisten laiva.
+ Ron on mäntti. Hermione on ihana. Harry on Harry. Just niin kuin pitääkin.
+ Fred ja George olivat loistavia :D
+ Madame Maxime näytti juuri siltä mitä kuvittelinkin
+ Nevillen perheen tragedia kävi hyvin selväksi.
+ Mukavasti oli kirjan lukijoille pikku referenssejä: mm Finch ja rouva Norris näkyivät ruokasalissa
+ Kaiken kaikkiaan kaunis elokuva ja upeat näyttelijät

Muistakaa Martin Markkinat huomenna Kaapelitehtaalla

Onhan näitä jo mainostettu mutta tässä vielä kerran. Lauantaina 19.11 on perinteiset Viro-päivät eli Martin Markkinat Kaapelitehtaalla. Luvassa maistiaisia (makkaroita, oluita ja juustoja), runoturnajaiset, lastenteatteria ja tietysti tusionoittain myyntipisteitä. Sisäänpääsy on ilmainen joten ei tuohon ole oikeastaan tekosyytä olla menemättä!

Oleskelulupa mitätöity

Passini meni äskettäin umpeen. Kymmenen vuoden käyttö näkyi sen kunnossakin. Tilasin uuden passin joka saapuikin 5 päivää ennen edellisen umpeenmenoa. Vanhassa passissa oli Lohjan poliisin myöntämä pysyvä oleskelulupa jonka olen saanut paluumuuttajana. Pysyvän oleskeluluvan haltijana minulla on melkein kaikki samat oikeudet kuin Suomen kansalaisella. Vaan äänestysoikeudet ovat huonompia. Lupa pitäisi siirtää uuteen passiin, ajattelin. En ole itse vielä joutunut hoitamaan passi- ja oleskelulupa-asoitani sillä 10 vuotta sitten olin vielä alaikäinen. Muutaman illan nettisurffailun ja yhden puhelun Helsingin poliisin um-osaston kanssa asia oli monimutkaistunut. Vaihtoehtona luvan siirtämiseen on olemassa myös EU-kansalaisen ilmoitus maassa asumiseen. Tehdään se sitten! Töistä sain työtodistuksen missä näkyi palkka, passikuvia olikin 2 kpl jäljellä passin ja id-kortin hakemisesta ja sain ohjeen että jos työpaikalta on hankalaa lähteä Malmille niin voin jättää hakemuksen myös Espoon poliisille. Kilon poliisiasema olikin aamun aikaan tyhjä ja virkailija oli oikein ystävällinen. Hän kertoi että minun ei kannata tehdä eu-ilmoitusta vaan siirtää lupa uuteen passiin. Näin kuulemma kaikki vastaavan luvan haltijat tekevät koska se on heille edullisempaa. Jos olisin Espoon kaupungin asukas niin luvan siirto tehtäisiin odottaessa. Olin iloinen että virkailija oli noin ystävällinen ja neuvova. Lomakkeet täytettiin, maksut maksettiin ja sain ohjeen soittaa Helsinkiin muutaman viikon sisällä jos heiltä ei mitään kuulu. Pyysin mukaan myös lomakkeet Suomen kansalaisuuden hakemiseksi. Uusi ja vanha passini jäivät virkailijan haltuuni, olin niinsanotussa viisumivankeudessa.

Kaksi viikkoa kului. Soitin Helsingin um-osastolle. Vahingoniloiselta kuulostava virkailija kertoi minulle että olen täyttänyt väärät lomakkeet ja maksanut liian vähän lupamaksuja. Oleskelulupaani ei siirretä uuteen passiin vaan minun pitää tehdä ilmoitus EU-kansalaisen maassa asumisesta. Kävin keskustelun virkailijan kanssa asiasta ja hänen mielestäni statukseni ei muuttuisi vaikka en saisi enää oleskelulupaa. “Paluumuuttajan sosiaaliset edut ovat voimassa vaan muutaman vuoden maahan muuttamisen jälkeen ja silloin olisi heillä muutenkin aika mennä töihin, eikö niin?” sanoi minulle virkailija. Häkellyin, sillä olen asunut Suomessa jo yli kymmenen vuotta ja olen ollut töissä lukiosta päästyäni. Puhelun jälkeen oli pakko mennä vessaan rauhoittumaan etten itkisi työpaikalla.

Malmin um-osasto on auki normaalina virka-aikoina ja tunnin pidempään keskiviikkoisin. Piti lähteä töistä aikaisemmin. Mielessäni virkailijan neuvo tulla ennen kello 16 menin paikalle kello 15.30. Täytä lomakkeet ennen kuin otat vuoronumeron! jylistivät a4set seinillä. Paikalla oli noin parikymmentä henkilöä jonottamassa ahdistuneen näköisenä pienessä tilassa. Päätin olla kapinallinen ja otin vuoronumeron. Valittavana oli A tai E jonon välillä: A – uudet hakemukset ja E – valmiit asiakirjat. Valitsin jonon A ja etsin oikean lomakkeen. Täytin sen. Katselin ympärilleni ja menin lukemaan mitä lukee ovessa mistä pääsee summerin soinnin jälkeen virkamiehen puheille. JONO A – uudet hakemukset, JONO E – valmiit asiakirjat ja hakemusten täydentäminen. Dämn, ajattelin ja hain oikean jonotusnumeron. Istuin ovenviereiselle penkille. Numeroni oli E62. Taululla luki E40. Viereiseltä penkiltä löysin hylätyn numeron. Se oli E52, päivämäärä täsmäsi. Joku ei ollut jaksanut odottaa niin kauan. Tunsin saaneni lottovoiton ja päätin neuloa odottaessa, kestää mitä kestää. Kaikki odottajat istuivat apaattisena paikoillaan, vieressäni ikäiseni tyttö luki venäjänkielistä Harry Potteria. Yksi lapsi leikki laittialla ja tuli näyttämään minulle lelujaan. Loin silmukoita puikoille ja hymyilin lapselle. Kymmeneen minuuttiin yksikään numero ei vaihtunut. Yhtäkkiä numerot alkoivat vaihtua kiivaaseen tahtiin. Ihmisiä meni ovelle odottamaan että pääsisi sisään summerin soituaan. Vuoroni tuli ennen kuin ehdin luoda silmukat valmiiksi. Päästyäni virkailijan puheille ja selvitettyäni asiani hän sanoi: minun kanssani puhuit eilen puhelimessa.

Toivuttuani hetken häkellyksestä alettiin yhdessä selvittämään asiaani. Virkailija oli kasvotusten oikein iloinen ja ystävällinen. Lupaa ei Helsingissä siirretä. Espoossa minua neuvottiin väärin. Koska olen asunut Suomessa yli neljä vuotta saan pysyvän oleskelutodistuksen. Virkailija antoi minulle pysyvää todistusta varten lisälomakkeen täytettäväksi ja tarkisti jo täyttämäni lomakkeen ja lisäpaperit. Täytin lisälomakkeen ja sain toisen lomakkeen takaisin: “Täytätkö puuttuvat kohdat.” Mitä pitää laittaa kohtaan maassaolon syy? Miksi olen Suomessa? Minähän asun täällä, ajattelin. “Sulla se on paluumuutto. Siihen pitää laittaa syy miksi olet alunperin tullut Suomeen,” opasti virkailija. Päivämäärä jolloin muutit Suomeen? Kirjoitin 1992 ja toivoin että muistaisin vuoden oikein. En muistanut oikein, tiedän jälkeenpäin. Se on oikeasti 1991. Sain passit takaisin mikä tuntui helpottavalta. Virkailija selitti mulle pitkään miten statukseni EU-kansalaisena on oikeasti parempaa kuin oleskeluluvan haltijana. Ymmärsin hänen puheesta ehkä kolmanneksen vaikka puhun ja ymmärrän suomea täydellisesti. Hän sanoi minulle vielä: “Sinulla on kaikki hyvin, olet ollut Suomessa pitkään, sinulla on työpaikka ja sinä saat sitäpaitsia paljon enemmän palkkaa kuin minä.” Hän tarkisti vielä kaikki paperini (EU kansalaisen rekisteröintilomake, hakemus pysyvän oleskelulupaa varten, 2 värillistä passikuvaa, työtodistus, kuitti maksusta), laskutti minulta puuttuvat 25 euroa ja sanoi: “Annatko vielä vanhan passin, minä mitätöin sinun oleskeluluvan.” Leimasin sanoi räts! ja oleskeluluvassani luki “MITÄTÖITY”. Tunsin itseni huijatuksi. “Kyllä teidän kanssa asiointi saa välillä Kafkamaisia piirteitä,” sanoin. Virkailija oli siitä vilpittömästi ihmeissään ja pahoillaan. Minua itketti kun kävelin pois poliisilaitokselta.

Katsottu: War of the Worlds, se vanhempi

Leffakanavilta tuli muutama päivä sitten se vanhempi War of the Worlds. Verrattuna siihen Hyppii-Sohvalla-Tompan versioon oli alkuperäinen oikein raikas ja jännittävä. Toki efektit olivat kökköjä mutta minä olenkin joutunut katsomaan Star Trek maratonin tallennuksena ja uskokaa pois, nuo ikivanhat Star Trekit ovatkin vasta kökköyden kuninkaita. WofWissa oli tieysti pakollinen hysteerisesti kiljuva nainen, vinoon väännetty turistikohde, tosi kökkö alien ja möreä kertojanääni.

Kyllä vanhat leffat ovatkin hyviä! Katson ja nauhoittelen niitä tv1000 Classicilta ja TCM:ltä. Joku päivä kerron teille Shop around the Corner leffasta jota ei saa poistaa meidän Handanista. James Stewart on jumalainen :D

- There might be a lot we don’t know about each other. You know, people seldom go to the trouble of scratching the surface of things to find the inner truth.

- Well I really wouldn’t care to scratch your surface, Mr. Kralik, because I know exactly what I’d find. Instead of a heart, a hand-bag. Instead of a soul, a suitcase. And instead of an intellect, a cigarette lighter… which doesn’t work.

Ai miten tämä liittyy War of the Worldsiin? Siinä on taas yksi elokuva jonka uudelleenfilmatisointi on huonompi kuin alkuperäinen.

Katsottu: Kingdom of Heaven

Katsottiin Kingdom of Heaven dvd:ltä. Leffa oli komea mutta pitkäveteinen. Lisäksi koko elokuvan aikana mua vaivasi kova hinku saada tietää mitä leffassa on totta ja mitä ei. Yleensä aina historiallisten elokuvien aikana mulle tulee hirveä näsäviisasteluputki ja joudun kiristämään suutani suppuun ollakseen huutamatta “Ei näin oikeasti tapahtunut!” Ja kirjoihin perustuvia elokuvia ei voi edes katsoa ennen kuin kirja on luettu, muuten ei voi huutaa: “Kirjassa meni eri tavalla!” Mutta Jerusalemin valtion historiaa en todellakaan tiennyt, olen siitä kohti aivan sivistymätön. Yleensä juoksen melko pian leffan jälkeen IMDB:n trivia ja goofs sivuille ja luen mitä kaikki oli väärin tehty. Viime aikana olen kuitenkin löytänyt ihanan Wikipedian ja Wikipedia pelasti minut tällä kertaa. Sinne ei tarvinnut kuin laittaa hakusanaksi “Saladin” ja sain tuntitolkulla lukemista ja oppimista. Pilkunviilausta: Balian ei oikeasti ollut köyhä ranskalainen seppä ja äpärälapsi vaan isänsä kolmas poika ja kuningas Amalricin lesken uusi puoliso.

Viro vai Eesti, kumpi on oikein?

Aina välillä minulle esitetään kysymys: “Kumpi sitten on oikein, Viro vai Eesti?” Tuossa asiassa minulla on itselleni vahva mielipide: suomeksi puhutaan Virosta. Näin asiasta sanoo Kielikello:

Eteläisen naapurimaamme ikivanha suomeen vakiintunut sovinnaisnimi on Viro,
naapureita itseään sanomme virolaisiksi ja heidän kieltään viroksi. Kielikello.

Nimi Viro on peräisin pohjois-Virossa olevasta Viru-maakunnasta. Monet virolaiset ovat sitä mieltä että heitä pitäisi kutsua eestiläisiksi, ovathan virulased niitä jotka asuvat Virussa. Itsekin ajattelin näin vielä kymmenen vuotta sitten. Nykyisin olen kuitenkin aivan päinvastaisella kannalla. Pidän enemmän Viro-nimestä sen takia että nimessä Eesti on vahva neukkukaiku. Puhutaan Neuvosto-Eestistä, eestiläisistä ilotytöistä ja lauletaan “Eesti, Eesti perkeleen Eesti”. Puhuessa Virosta ja Eestistä on yhtä selkeä sävyero kuin venäläisistä ja ryssistä puhuttaessa.

Nimityksistä on keskusteltu Suomessa jo Viron itsenäistyttyä ensimäistä kertaa. Silloin Eesti-nimitystä suosivat heimotyötä harrastaneet oikeistolaismieliset mutta neuvostoaikana Eesti-nimitystä käytettiin vasemmistolaisten keskuudessa (lähde). Siitä ajasta luultavasti johtuu tuo neukkukaiku. Nykyisin kuitenkin olen ilolla huomannut että Viro-nimitystä käytetään yhä enemmän. Onhan se perinteinen ja kaunis nimi ja eiväthän suomalaiset kutsu ruotsalaisiakaan svärjeläisiksi tai saksalaisia doitshlandilaisiksi?

Blogeja

Nämä löydöt ilahduttivat:

Penninvenyttäjän joulu: Mutta minähän inhoan joulua! Penninvenyttäjän blogissa joulunodotus on kuitenkin levollista ja rentoa. Sinne minä haluan jouluksi missä on itse tehdyt joulukoristeet ja sienisalaattia.

Elämää ratin takana: Taksikuski joka suree tielle kuollutta siiliä.

Sini(musta)valkoista elämää: Tallinnassa asuva suomalainen kirjoittaa Tallinnasta ja Virosta.

Luvun alla: Trainspotting

Hetkellä on luvun alla Irvine Welshin Trainspotting. Kirja on kirjoitettu skottimurteella ja hyvin hauska lukea. Vaikkakin joka toinen sana on c- tai f-alkuinen. Ai että Rentonilla on punainen tukka? Tuossa hieman maisteltavaa teillekin.

This cunt has a wey ay makin ye feel a real petty, trivial bastard.–That’s no the fuckin point, ah sais, but withoot conviction.–Aye. The point is ah’m really fuckin sufferin here, n ma so- called mate’s draggin his feet deliberately, lovin every fuckin minute ay it! His eyes seem the size ay fitba’s n look hostile, yet pleadin at the same time; poignant testimonies tae ma supposed betrayal. If ah ever live long enough tae huv a bairn, ah hope it never looks at us like Sick Boy does. The cunt is irresistible oan this form.–Ah wisnae . . . ah protested.–Fling yir fuckin jaykit oan well!

linkki

Uusi blogi

Kokeilen josko tulisi tänne kirjoitettua asioista mitä ei mahdu mun neuleblogiin. Eli kirjoittelua kirjoista, bookcrossauksesta, leffoista ja yleisistä asoista. Siirsin osan kirjoituksista Vuodatuksesta tänne.

Kirjaholistin tunnustuksia

Hei olen Cairbre ja olen kirjaholisti. Minulla on aivan liikaa lukemattomia kirjoja. Ostan liikaa kirjoja. Yritin kontrolloida kirjaholismia liittymällä Bookcrossingiin mutta se oli samaa kuin alkoholisti olisi mennyt katkaisuhoitoon lähikapakkaan. Mikä on siis bookcrossing? Se on maailmanlaajuinen yhteisö joka vapauttaa kirjoja luettavaksi. Kirjoja jätetään julkisiin paikkoihin muiden löydettäväksi ja annetaan kavereille ja muille kirjakrossaajille. BX:n paras puoli on älyttömän laaja yhteisö josta löytyy kaikenlaisia ihmisiä. Kirjoista on nimittäin mukava puhua.

Älä osta mitään päivänä me Helsingin bookcrossaajat muuten jaemme Postitalolla kirjoja halukkaille. Tule mukaan jakamaan ja tuo omia kirjoja rekisteröitäväksi tai vapautettavaksi.