Pahelista on tullut yksi mun lempi-bw-elokuva. Mä pidän elokuvista jotka jälkeenpäin jäävät pyörimään päähän ja joita joutuu pohtimaan ja pähkäilemään. Paheli toimii monella tasolla ja enkä ole viikkokausien pähkäilyn jälkeen vieläkään varma tajusinko elokuvaa oikein. Yksinkertaisimmillaan Paheli on satu. Tarina on simppeli, tapahtumat loogisia ja ratkaisu selkeä. Mutta Paheli on kuitenkin ongelmainen ja monimutkainen, ja sen takia sen nimi (Paheli=arvoitus) sopii sille erittäin hyvin. Allaolevat mietinnät spoilaavat elokuvaa niille jotka eivät ole katsoneet sitä.
Paheli on satu Lachchista joka menee naimisiin rikkaan perheen perijän, Kishanin kanssa. Lachchi joutuu kuitenkin pettymään avioliitossa. Kishan lähtee hääyön jälkeen kaukaiseen kaupunkiin perustamaan uutta liikettä. Itse hääyökin on pettymys: Kishanin mukaan intohimoa ei kannata herättää kun sen kuitenkin joutuu sammuttamaan samantien joten Lachchi viettää hääyön yksin itkien ja Kishan kirjaa hääjuhlien kuluja tilikirjaan. Kishan lähtee aamulla matkaan ja Lachchin pettymys käsinkosketeltava. Tapahtumat Kishanin kotitalossa saavat kuitenkin yllättävän käänteen kun Kishan näyttää palavan seuraavana päivänä. Koko perhe ottaa Kishanin ilomielin vastaan, jopa rahanahne isä myöntyy pojan paluun kun kuulee saavansa siitä 5 kultakolikkoa joka aamu. Lachchi iloitsee miehensä paluusta mutta kuulee häneltä totuuden. Kishan joka tuli takaisin kotiin ei ole kuitenkaan oikea Kishan vaan aave joka on ottanut Kishanin muodon. Aave antaa Lachchille valinnan, hän voi hyväksyä aaveen rakastajakseen ja miehekseen Kishanin sijasta tai aave voi lähteä Lachchin luota. Lachchi pyytää aavetta jäämään.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Lachchi ei halua muistaa tai tietää että aave ei ole oikea ihminen, ja pelkää kiinni jäämistä. Aave pelkää oikean Kishanin palamista ja sitä että joutuu jättämään Lachchin. Tilanne kärjistyy kuin Lachchi tulee aaveesta raskaaksi. Oikea Kishan kuulee raskaudesta ja palaa juuri kun Lachchi on synnyttämässä. Kun molemmat Kishanit ovat paikalla, Kishanin perhe ja kyläläiset joutuvat päättämään kumpi on oikea Kishan. Heidän avukseen tulee karjapaimen joka kolmen tehtävän avulla tunnistaa oikean Kishanin ja aave-Kishan pyydystetään pulloon. Elokuva päättyy kuitenkin onnellisesti: kun Lachchi ja Kishan kohtaavat uudestaan kertoo Kishan olevansa kuitenkin aave Kishanin ruumiin sisällä.
![]()
Elokuvan loppuratkaisu tekee siitä ongelmallisen. Kishanin sanat voidaan ymmärtää niin että aave on ottanut Kishanin ruumiin haltuunsa jotta voisi jatkaa elämää Kishianin sijasta. Itse koen että näin ei tapahdu elokuvassa. Kishania ei karkoiteta ruumiistaan vaan Kishan ja aave (spirit of love) yhdistyvät yhdeksi henkilöksi, eli yksinkertaisesti sanottuna Kishan rakastuu Lachchiin. Aave on rakkaus jota Lachchi halusi ja kun Lachchi näkee rakkauden Kishanissa niin Lachchi on saanut itselleen molemmat rakastajansa eli miehensä joka on oikea ihminen, ja rakkauden.
Paheli toimii kuin muut sadut: se kertoo tarinan mutta tarinan alla on syvempi teema. Lachchi huomaa päättyneensä avioliittoon jossa hänen mies on kiinnostuneempi työstään ja rahanansaitsemisesta kuin vaimostaan. Heidän avioliitosta puuttuu läheisyys ja rakkaus. Lachchilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuvitteella itselleen aviomies. Kuvitteellinen Kishan on rakastunut Lachchiin ja on täydellinen aviomies ja rakastaja. Kun Lachchi on vajonnut unelmiinsa huomaa Kishan myös oman yksinäisyyden ja että hänellä ei ole sijaa Lachchin elämässä. Epätoivoisen tilanteen ratkaisee Lachchin raskaus. Lachchi ei voi enää jatkaa unelmissa elämistä tultuaan äidiksi. Aaverakastajan kadottua Lachchilla ja Kishanilla on kuitenkin vielä mahdollisuus. Kishanin pitää ymmärtää Lachchin rakkaudenkaipuuta ja Lachchin pitää nähdä rakkaus Kishanissa. Mielestäni tämä selkeästi tapahtuu elokuvan lopussa.
Alla on arvosteluni Pahelista Bollywhat foorumille (jossa oli paljon kalabaliikkia Pahelin lopusta: siitä pettikö Lachchi miestään aaveen kanssa ja minne Kishanin sielu päättyi kun aave valtasi hänen ruumiin).
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
For me the ending of Paheli is quite clear. Lachchis husband is absent from her life so she accepts a dream husband to replace him. “The Ghost” says himself at the ending that he is “…the yearning that resides in womans heart. I’m the love she wants”. Ghost-Kishan is the love that Lachchi needs. Life with dream-Kishan is filled with love but it’s not without problems: she can’t part from her dream, not even to go to visit her maternal home (scene with petals) and she doesn’t want to be remembered that her husband is not real (after camel-race) because Lachchi realises that the dream must end one day. Same time while Lachchi continues living in her dream life, her husband Kishan begins to change. He starts to miss his wife and he realises that he should have treated her better. At the end he tries to reconnect with her. But Kishan does not fit in Lachchis life any more because he has been replaced with the dream-husband. Reality and dreams clash, both Kishans cannot excist after Lachchi has birthed her child, so the dream-life has to end. But it isn’t Lachchi who changes, it’s Kishan. At the desert he learns that Lachchi had loved the dream, and that dream had been true love for her. Kishans change is finalised right after Lachchi has told him whole truth about the dream-Kishan, that she needed love and acceptance and that is why she accepted the ghost for her life.
That is when “ghost enters Kishans body”, or simply said that Kishan accepts the love inside him. At the beginning of final scene Kishan is very clearly real Kishan, with his account books and worried looks but he now loves and accepts Lachchi. Story ends when Lachchi sees dream-Kishan inside real Kishan. The dream-husband had to be banished before Lachchi could see the love inside Kishan. So the solution is that Lachchi gets both of her lovers, she gets love and acceptance from her husband and that really is a happy ending.
In my opinion the riddle in Paheli is that it isn’t a love story of Lachchi and the ghost but it is the love story of Lachchi and her husband Kishan. The ghost and all trickery is there only to confuse us.
