Ostetaan lisää tunteja vuorokauteen

Kiire on! Aega ei ole!

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa

Eka viikko uudessa työpaikassa takana. Olo on väsynyt mutta onnellinen. Listaan nyt tänne asioista mistä pidän uudessa duunissa, ihan varmasti tulee olemaan päiviä kun on syytä kaivaa tämä lista esiin.- Mulla on käytössä sikahieno uusi automaattivaihteinen sporttinen auto jonka cd-soitin soittaa ämpäreitä! Auto on hieno, hieno hieno! Se imee bensaa kuin sieni mutta ei haittaa yhtään kun taskussa on sekä Nesteen että Shellin bensakortit. (Ekologinen minä veti äsken herneen nenään).
- Ekaa kertaa elämässäni olen päässyt eroon avokonttorista. Meidän tiimillä on oma työhuone ja siinä mulla oma työpöytä, jonne voin jättää kahvikuppini. Naapurini ja minun välillä olevat sermit ovat ihmisenkorkuisia ja mahdollistavat puhelintyöskentelyn. Tämä ei ole itsestäänselvyys it-alalla :D
- Saan itse valita kännykkäni ja konttorituolini. Siis ihan käsittämätöntä, voin mennä puhelinkauppaan ja valita itselleni puhelimen ja voin mennä Martelaan ja tilata itselleni työtuolin. Käsittämätöntä!
- Jos unohdetaan materialistinen puoli hetkeksi. Työkaverini ovat kaikki olleet iloisia ja ystävällisiä. Monella tuntuu olevan huumorintaju tallella. Hyvä merkki :)

Pitäiskö viedä joku kukka työpöydälle… Lego-robootti siellä on jo ja 2×2 rubiikin kuutio. Luulen että pöytäni kaipaa vielä jotain tyttömäisiä juttuja, vaikka jotain ihqsödejä hello kitty tavaroita :) Ooh, mä tiedän, mä haluan Hello Kitty kahvikupin! Se olis päheetä ja sillä saisi respektia db-insinöörien keskuudessa :D

Mutta nyt valmistautumaan huomiseen Monty Python Holy Grail iltaan. Pitää keksiä jotain hyvää laitettavaa spammista, eli nötkötistä. Ideat ovat tervetulleita!

Khabie Alvida Naa Kehna

EI SPOILAA
KANKin katsojat ovat jakautuneet kahteen osaan. Itse voin myöntää suoraan että liityin Pro-Kank -kerhoon. Pidin tästä elokuvasta, pidin enemmän kuin mistään Karan Joharin leffasta. Se oli realistinen, ehjä, kaunis ja viihdyttävä. Oli kivaa nähdä Shahrukhia tavallisen hymypojan sijasta kärttyisenä ja inhottavana, mutta ah niin seksikkäänä. Karan Johar osaa kyllä tehdä SRKsta hyvännäköisen (KKHH alkupuoli lukuun ottamatta tietysti).

Asioita mistä pidin
- Devin ja Mayan elämät peilasivat toisiaan, kumpikin yritti asioita omalla tavalla ja sai puolisoiltaan heidän näköisensä reaktiot mutta lopputulos oli molemmilla sama
- Että Dev ei ollut täydellinen isä kuten niin usein isät bw-elokuvissa ovat (elleivät ole sitten aivan pahiksia). Monet varmaan ovat vetäneet herneitä nenään siitä miten Dev huusi pojalleen mutta mielestäni sen raivoamisen oli tarkoitus olla humoristista. Devin poika oli melko herkkä hahmo mutta en usko että hänkään uskoi tosissaan että iskä aikoo tehdä hänestä Jamba Juissia. Heidän suhde ei ollut hyvä, ja se johtui siitä miten rikkinäinen ihminen Dev oli.
- se että Dev selkeästi rauhottui Mayan seurassa. Dev muuttui elokuvan aikana eniten, iloisesta nuorukaisesta tuli katkera ja itsekeskeinen mies joka kuitenkin lopulta yritti tulla paremmaksi.
- verrattuna tavallisiin bw-elokuvin loppuihin niin tämän elokuvan loppu oli mielestäni melko uskottava ja looginen. Harvinaista, mutta en mitenkään irvistänyt elokuvan lopussa.

wtf osastoa:
- Amitabh Bachanan turkissa. Ja muutamissa muissa vaatteissa myös.
- Shahrukhin sisääntulo sairaalaan. Koko kohtaus oli varmaan lavastettu vain sen takia että Johar sai kuulla Shahrukhin huutavan “Don’t touch my ass!” :D

Shahrukh ja hänen hahmonsa Dev kantavat kyllä tätä elokuvaa. Voi olla että miksi pidin siitä leffasta niin paljon oli se että samastuin aika paljon sarkastiseen ja ironiseen Deviin, itselläni on myös hyvin ilkeä ja veemäinen huumorintaju jota joudun pitämään kurissa. Ja elokuvan teemoista moni riipasi aika läheltä omaa elämää. Täytyy sanoa että toivon että Karan Johar ei ota itseensä sitä että KANKia on arvosteltu todella rankasti vaan jatkaa elokuvien tekemistä, mielellään Shahrukh Khanin kanssa.

Ukin tekemät ruuat

Helear pyysi kertomaan ruokatarinaa.

Minä ja veljeni oltiin kaikki lapsuuden kesät isän vanhempien kesähuvilalla Tarton esikaupungissa Ihastessa. Ihaste on puutarhakaupungin ja siirtolapuutarhan välimuoto, siinä on kesähuviloita joita jokaista ympäröi vehreä puutarha. Mummi oli kesäisin yleensä päivätöissä joten me veljen kanssa oltiin eläkkeellä olevan ukin hoivassa. Päivisin me leikittiin puutarhassa tai lähikaduilla naapurilasten kanssa. Meistä lapsenlapsista ukki piti, ja hän hoivasi meitä rakkaudella. Ukin tekemät ruuat ovatkin ehkä parhaita ikinä, sillä ne oli tehty rakkaudella oman puutarhan antimista.

Kesäruokina oli aina tarjolla salaattia. Salaatti tehtiin tomaatista, avomaan kurkuista ja lehtisalaatista. Tomaatteja ja kurkkuja kasvatettiin kahdessa kasvihuoneessa. Ota edellämainituista vaan yksi, kaksi tai kaikki kolme ainesosaa niin saat kuitenkin perinteisimman ja yleisimmän virolaisen salaatin, kunhan laitat kastikkeeksi hapukoort (hapankermaa), tilliä tai sipulinpäällisiä ja suolaa. Tämä salaatti oli aina ruuan kanssa tarjolla, pilkottu ja sekoitettu juuri ennen pöytään istumista. Toisena salaattina muistan ukin tekemän hapankaalisalaatin. Siihen tulee tuoretta hapankaalia, keitettyjä perunoita, hapatettua kurkkua, tuoretta persiljaa, sipulia ja öljyä. Hapankaalin kuuluu olla tuoretta, eli sen pitää olla rapeaa ja hampaissa rouskuvaa, ei pehmeää kuten suomalaisista ruokakaupoista nykyisin saa. Ukki hapatti itse kurkut ja kaalin isoissa tynnyreissä. Tynnyritkin olivat ukin itsetekemiä, hän kun oli hitsaaja.

Jos ukki teki lämmintä ruokaa niin se oli yksinkertaisinta mahdollista. Paistettuja kananmunia jonka lisäksi paistettiin muutama makkaran- tai kinkunviipale. Paistinrasvana oli tietenkin silava, ainoa oikea paistinrasva Virossa. Ukki teki meille myös voileivät valmiiksi, jopa siinä vaiheessa kun oltiin tarpeeksi isoja tekemään omat leivät. Ukin tekemistä voileivistä muistan sen että hän leikkasi leipäviipaleista aina kulmat pois, ihan kun ne olisivat liian teräviä lastenlasten suihin. Ukki korjasi aina itse ruuat pöydästä pois eikä torunnut kuten mummi jos me karattiin ulos heti ruuan jälkeen.

Ukki kuoli juuri kuin minun lapsuuteni päättyi. Siitä päivästä kun ukki sai aivohalvauksen muistan parhaiten sen että voi ja salaatit olivat jääneet pöydälle lämpimään kun kukaan ei ollut korjannut niitä pois.

Pahoitteluni

Tästä blogista on kehkeytynyt nurkkaus jossa katsotaan Shahrukh Khanin elokuvia eikä tehdä mitään muuta järkevää. Olen pahoillani, sellaista elämäni hetkellä on. Tai no, itse asiassa en ole itse lainkaan pahoillani (sillä SRK:n elokuvat ovat hyvää viihdettä) mutta pahoittelen että mulla ei ole teille muuta mielenkiintoista hetkellä kerrottava, mitä nyt että televisiomme kuoli lauantaina (leffoja katselen läppärillä) ja että talvilomani viihdykkeeksi olen ilmeisesti hankkinut flunssan. Minähän sanoin ettei mitään mielenkiintoista =)

Rang De Basanti

Intian virallinen ehdokas ulkomaan Oscareille tänä vuonna. Erittäin mainio filkka, alan ymmärtää vannoutuneita Aamir Khanin faneja.

Main Hoon Na

Pidin tästä ihan törkeän paljon! Siis täydellinen Masala-elokuva, actionia, komediaa ja draamaa, tehty selkeästi kieli poskessa. Farah Khan jyrää :D

Kyon ki & Shaadi no. 1

Kun olivat samalla levyllä niin arvostellaan ne myös nyt samalla.

Shaadi no. 1
Screwball tyylinen komedia jossa naimisissa olevaa kolme ystävystä aloittavat suhteen kolmen siskoksen kanssa. Juonessa ei ollut järjen häivää mutta leffa itse oli melko hauska kun muisti laittaa aivot narikkaan.

Kyon ki
Tämän leffan tekijän aivot ovat unohtuneet narikkaan. Siis pahimpaa wtf osastoa mitä ikinä olen nähnyt. Ihan hirveintä, hirveintä kamalinta shittiä mutta ei edes sillä lailla kamala että olisi huonoudessa nerokas vaan muuten vaan huono elokuva. Leffa tapahtuu mielisairaalassa ja elokuvan alku on pöllitty suoraan Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta. Joka tämän käsikirjoitti ja/tai ohjasi sietäisi joutua itse lobotomiaan. Tai itse asiassa sille on varmaan jo tehty lobotomia, kukaan täydessä järjessään oleva ihminen ei pysty noin kökköä ja epäloogista juonta keksimään.

Asoka

Asoka yllätti minut. Tilasin sen samalla kun Dil Sen koska se maksoi Play.comissa vaan muutaman euron mutta pidin siitä paljon enemmän kuin Dil Sesta (vaikka sekin on parhaita bw elokuvia mitä olen nähnyt).

Asoka muistutti mulle etäisesti Taru Sormusten Herrasta trilogiaa, siinä on samanlaista magiaa ja menneiden aikojen glooriaa mitä TSH:ssa. Sankari, joka joutuu käymään pimeän puolella palatakseen oikealle polulle, kauniit maisemat, korruptoitunut kuningashovi, joukkotaistelut ja oman kohtalonsa/kirouksensa toteuttaminen ovat kaikki läsnä molemmissa “eepoksissa” ja kuningas Asokan tarina voisi olla suoraan Keskeneräisten tarujen kirjasta. Puvustuksessa ja maisemissa on myös jotain samanlaista kauneutta kuin Jacksonin TSH trilogiassa.

Asoka perustuu löyhästi kuningas Ashokin elämään ja mitä Wikipediaan on luottamista niin tarinassa on yllättävän paljon totuutta. Oikea Asoka on kuuluisa siitä miten vallan- ja verenhimoisesta kuninkaasta tuli rauhan, kasvissyönnin ja buddhismin puolestapuhuja. Elokuva keskittyy aikaan kun Asokasta tuli Chandashok eli Villi Asoka ja päättyy juuri käännekohtaan jolloin Dharmashok (hyvä Asoka) syntyy, hetkeen kuin Asoka katsoo ympärilleen ja kysyy itseltään mitä hirveyksiä hän onkaan tehnyt.

Kuningas Ashok lempiharrastuksensa parissa…

…ja rukoilemassa

Shahrukh Khan tekee elokuvassa yhden elämänsä loistoroolin. Hänen Asokansa on uskottava kukkoilevana ylimysnuorukaisena, kömpelönä rakastajana ja hirviökuninkaana. Muutos vaiheesta toiseen on uskottava ja todenmukainen joka hetkellä. Vastanäyttelijänä on Kareena Kapoor joka yllätti positiivisesti, ainoa rooli jossa olen hänet ennen nähnyt on K3G:n Poo ja siinä hän oli kyllä roolihahmonsa nimen arvoinen. Kareena todisti tässä elokuvassa kuitenkin olevansa muutakin kuin nätti barbie, ja oli uskottava soturiprinsessa Kaurwakina.

Asoka ja Kaurwaki perinteisessä Bollywood poseerauksessa

Asoka oli muuten näitä elokuvia mitkä jää mulle päähän soimaan päivä- ja viikkotolkuksi. Musiikki on aivan ihana, moderni mutta kuitenkin perinteisen kuuloinen ja onkin soinut autossa ja mp3soittimessani looppina jo yli viikon. Vaikka musiikki/tanssikohtaukset olivat selkeästi erillään elokuvasta ja musavideomaisia niin ne sopivat ja sulautuivat elokuvan kerrontaan täydellisesti. BW-elokuvissahan musiikkikohtaukset ovat parhaimmillaan oikopolkuja tarinan seassa, niissä näytetään mitä hahmoille tapahtuu (esimerkiksi pääparin rakastuminen voidaan kuvata yhden musiikkikohtauksen aikana) tai heidän sisällä olevista tunteista (esim flirtti, kaipuu, epätoivo) ja Asokassa nämä musakohtaukset olivat juuri parhaimmillaan. Ilman niitä Asokan ja Kaurwakin tarina olisi jäänyt sieluttomaksi ja vajavaiseksi.

Prinsessoja ei kannata herpaannuttaa

Elokuvassa oli myös lapsinäyttelijä, ja kumma juttu, minä en inhonnut häntä lainkaan. Ehkä johtuu siitä että hänen hahmonsa prinssi Arya sai olla lapsena, eikä häneltä edelletty mitään juonittelua KKHH tyyliin tai muuta toimintaa. Mukana oli myös comical sidekick vakionäyttelijä Johnny Lever ja en edes inhonnut häntäkään kovin paljoa. Ylipäätänsä elokuvassa ei tainnut olla mitään mistä en pitänyt. Positiivista oli sen puolesta sylin täydeltä. Alla muutamia mietteitä mitä muistan.

Chandashok kylpylähoidossa

- pääpahis oli aivan ihanan paha, näyttelijä oli mulle vähän tuntemattomampi Tamil-stara Ajith.
- joukkokohtaukset olivat oikeita ihmisiä eikä cgi-mössöä
- lähitaistelukohtaukset olivat kuin tanssia
- pidin että Asokan korruptoituminen näytetään myös symbolisesti, esimerkiksi siirtyminen puhtaasta juoksevasta luonnonvedestä mutakylpyyn. ja mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se miten pahimmillaan ollessaan Asoka tuntuu jatkuvasti peseytyvän.
- Shahrukh Khan on Johnny Deppin (ja muutaman rockmuusikon) lisäksi ainoa mies joka näyttää seksikkäältä kajalit silmissä.
- no joo, pakko myöntää että se peruukki/hiuslisäke oli aika hirveää mutta pystyin blokkaamaan sen mentaalisesti
- Jos joku tietää mistä saa tv-version tästä elokuvasta (n 5h) niin ansaitsee mun ikuisen kiitollisuuden. Näin myynnissä 3 levyn dvdpaketin mutta se on saksan markkinoille suunnattu eikä ilmeisesti sisällä englanninkielistä tekstitysstä hindi-ääniraidalle.

Dharmashok on syntynyt

Uutta odotellessa

Viime viikot ovat menneet jännityksessä. Olen nimittäin vaihtamassa työpaikkaa ja se on saanut normaalielämän pois tolaltaan. Ensin haastattelukierros: potentiaalinen työnantaja, psykologin testit ja sitten sopimusneuvottelut. Sitten piti irtisanoutua nykyisestä työpaikasta, siinä on omat haastattelut/selittelyt ja tietenkin niiden kouluttaminen jotka jatkaa mun töitä. Vaikka kaikki jännitys ja touhuaminen on ollut iloista niin se on silti ollut jotenkin piinavampaa kuin esimerkiksi yt-neuvottelujen aikana jännittäminen.Nyt on tilanne niin pitkällä että minulla on enää jäljellä vaan muutama varsinainen työpäivä ja sen jälkeen alkaa pakollinen talviloma jonka jälkeen aloitan uudessa työpaikassa. Siellä työtehtävät ovat aivan erilaisia. Pitää oppia paljon uutta ennen kuin on hyödyksi. Uusi yritys on myös paljon pienempi kuin nykyinen, alle 50 henkeä Suomessa. Sitä en ole edes ehtinyt jännittää tai stressata että millaista sitten on olla uudessa työpaikassa…

Olen töökohta hetkel vahetamas ja sellepärast olen stressis olnud. Uus töö hakkab paari nädala pärast…

Sivupalkkia päivitetty

Päivitin tuota vasempaa sivupalkkia väliaikaisesti.

Teatteri: Piukat Paikat

Lauantaina käytiin Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Piukat paikat. Enpä erityisemmin osaa siitä muuta sanoa kun että hyvä ja viihdyttävä oli. Pojat olivat ehkä vähän liian nättejä, vähän körmymmät oriit olisivat olleet hauskempia drageja.

Dil Se

Dil Se vei kyllä mennessään. Aivan erilainen elokuva mitä kuvittelin mutta menee hetkellä mun bw-top-5 sekaan. Kirjoitan siitä tarkemmin kun olen katsonut sitä toisen tai kolmannen kerran.