Viikonloppu on nyt eletty Uuden Rakkaan Mäkin kanssa. Kaikki on uutta, hienoa, ja toimii tosi hyvin. Jos vaan itse vaan oppisi kaikki temput. Joitakin asioita on vielä tietysti ratkaisematta, tuossa niistä lista:
- saako Mailiin nyyssireaderin? En löytänyt googlettamalla - divx:t sain soimaan iTunesissa mutta iTunes on kyllä muutaman kerran kaatuillut. tuon ohjelman logiikasta en ole aivan täysin saanut selvää ja mulla on hieman ollut ikävä Winampia. Tavoitteenani on kuitenkin käyttää mahdollisemman paljon mäkin omia ohjelmia joten en aio luovuttaa vielä iTunesin suhteen. - kokeilin kahta eri messenger-ohjelmaa ja päädyin kuitenkin msn-messengeriin. - firefoxin adblock plus joka winkkarissa toimi todella mainiosti sotkee jotkut webbisaitit pikselimössöksi. pitänee kokeilla jotain muuta vastaavaa - jossain (ilmeisesti muualla kuin tuliketussa) on englannin oikoluku päällä.
Mutta noista rypyistä huolimatta tämä on tosirakkautta, BFF :)
Tämä peli on söötti kuin kuutti tai Knuutti, avokadolaiset amigurumit muuttuvat eriväriseksi joka tasolla. Amigurumeihin jää enemmän koukkuun kuin legendaariseen kuplapeliin. Loputtoman kliksuttelun jälkeen olen nähnyt jo yhdeksän tason möttiäisiä.
Öh, mitä tuosta nyt voisi sanoa… Elokuva oli jokseenkin viihdyttävä, mutta en suosittelisi sitä kellekkään muille kuin (henkisesti) 15 vuotiaille. Myötähäpeä ja wtf olivat pääasiallisia tunteita mitä nousi esiin sitä katsoessa. Jollet kestä katsoa miehiä esittelemässä nahkaspeedoja ja manboobseja niin ei kannata mennä tätä katsomaan. Persialaisten armeija koostui pääasiallisesti örkeistä ja friikeistä, tietenkin, arabithan ovat sillee epäilyttäviä (silmienpyöritystä). Katsomokin repesi välillä nauramaan elokuvan typeryydelle. Jälkeenpäin särki sekä päätä että käsiä kun tuli pidetty päästä kiinni molemmin käsin.
Alla lyhyttä kuvaraporttia kolmesta viikosta Münchenissa.
Münchenin keskusta näyttää ihan piparkakkukaupungilta:
Kaupungin läpi kulkee joki:
Münchenissä on paljon kirkkoja. Tämä kirkko on ilmeisesti sisilialaisten suosiossa.
Kulman takana lymyää tietysti Der Kiosk. Sieltä saa prätzeleitä ja juotavaa.
Suomalainen on Baijerissa yleensä hyvin onnellisen näköinen, johtuu varmaan prätzeleiden helposta saatavuudesta:
Kun käy Saksassa niin pitää tietysti mennä olutfestareille:
Olutfestareilla kuuluu juoda olutta:
Ja kuvauttaa itsensä nahkahousuisen saksalaisen kanssa:
Kolmen viikon koulutusreissulta on nyt selvitty hengissä. Sieltä hankittu selkävikakin alkaa jo lannistua nappien avulla. Nyt saan jo sukat jalkaan ilman akrobatiaa sekä pääsen tuolista ylös ihan omin avuin. Kiitokset vaan relaksanteille, tulehduskipulääkkeille ja oopiumijohdannaisille. Ja erityiskiitos tiikerisalvalle.
Münchenista jäi mieleen matalat, kodikkaat kerrostalot, jokea reunustava pitkä puistosuikale, kirkkain ja puhtain joki mitä olen ikinä nähnyt ja laumoittain puistoihin valuvat kaupunkilaiset.
Kahden viikon kuluttua palaan sinne, sillä kertaa vain viikoksi.
